Fantastista myhäili nekrofiili kalmistossa vaikka tädeistä jo miltei horsmaa kasvoi Hyvää yötä murahti leidi veteliuok pannullaan pitkin poikin kohmeloisen kasvoja Olin tainnoksissa varmaan tunnin kaksikin ja siniharmaan sävyn iho saanut nyt Hanhen maksaa viinaa ja verta suupielissä sankari oi taivas tietää kuinka en yrittänyt Ja hei jos olikin mulla joskus mieli likainen liikkeissään hyljätäkkö se pitänyt olisi pettää jättää komeron hämärään Ja hei jos olikin mulla pienet kummallisuuteni piilossa pään vaan suuri se niin suuri se onneni autuuden juuri Olin tainnoksissa varmaan On totta että putosin taloni ja naiseni ja jätin uuden poikaystävän Egyptiin laitoin henkeni alttiiksi mutten suinkaan siksi että joku harhauttaisi minut elämään siivosti Ja jos kerran kun tuli hyvä vieraisille niin pianpa jo taas oveen koputti ratsumies rippeiden omatunnon äänen häätäen se mieltä hoputti Kummaan laukkaan ja taas haukkaan pientä palaa perijättären persealaa Ja hei jos olikin mulla joskus mieli likainen liikkeissään hyljätäkkö se pitänyt olisi pettää jättää komeroon hämärään Siis otin sen pois sieltä ja pidin niinkuin rakastettua pidetään ystävät muistihan vain että ei unohtaa sovi myöskään Perkelettä ei ei