Kulkevat varjot kujiaan vaan eivät vie mukanaan Kulkevat varjot kujiaan vaan eivät vie mukanaan Joukkoa johtaa suru ja kaiho viimeisten vierellä rakkauden paino Kulkevat vaiti kujiaan vieden muut mukanaan Kaipuun taivaalla loistaa kuu Hallamaillakin aurinko nousee Tuomion tähdet kimaltaa Asuvat aaveet talojaan vaan turhaan saat koputtaa Asuvat aaveet talojaan vaan turhaan saat koputtaa Ullakon täyttää unelmat menneet kellarin katveessa soi kielet katkenneet Asuvat yksin talojaan vaan turhaan saat koputtaa eivät käy avaamaan Kaipuun taivaalla loistaa kuu Hallamaillakin aurinko nousee Tuomion tähdet kimaltaa Tuomion tähdet, ne toisille kimaltaa Laps' sunnuntain, sä ällös huoli vaikka vaellat yksin kun ilomielin maata sulaa samoat On hallamailla elo vain niin pirun raskas juttu toisinaan Raskas toisinaan!