Ee tдhдn vuojenaekaan paenu hakku muan kuoreen Luutarhaan outtamaan viijддn arkku vaenajan tuoreen Muanpovveen piдsццvдt kuhan noosoo tookoheinдt Jiд tuakse kuuraset, kylymдt kiviseinдt Luutarhasta poes, povveen muan piдstдvд oesj' Aakee arkut, herree ruatokansa Vuan eepд nuo arvoo vaenajia olevansa Luutarhasta levon jдlдkeen parraan elon Tulloo vдkkee tuomaan kuolemanpelon Lдhtцц kukkii kottiisa muistamatta mдnneitд Pihhoehisa piдstyд ee huoli rakkaat heitд Surruusa sortuuvat, kun karsikkolaatasa lцytдд Liekit mustat syvдmmiin syttyy ja vihasa nддttдд