Me johdatettiin toisemme niin eri suuntiin
ettei koskaan jääneet paikalleen
paljon annettiin, ei huomiseen
jääneet kuin haavat muistoksi ja pelkään edelleen
Miks sä päästit irti
Miks sä päästit irti?
Rikotun kuoreni paino vain kasvaa
luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan
ja niin ei mikään elä enää minussa
Mä eksyn uudelleen
vaikka suuntaa ei oo
vain revittyinä kuvat sinusta
taas rakastun uudelleen
Miks sä päästit irti
Miks sä päästit irti?
Pelko näyttää mulle tietä
eikä kättään voi antaa enää kenellekään
Suru oottaa mua aina siellä
missä toiset löytävät toisensa
