kun hiljaisuudessa muistelen mennyttä elämäämme
sen polkua jonka virrellä kasvoivat ruusut tummat
niistä rinnoillesi sidon surun seppeleen
sen mukaasi laitan kera tuhansien kyynelten
tunsin kuinka sydän löi kovempaa
oletko siellä varjoissa jossain
muistojen tuulet kuiskailee
pimeydessä lauseiksi muuttuu
kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
en uskalla hengittää, kasvojasi koskettaa
rinta joka ei nouse enää
keuhkot jotka eivät hengitä
huulet jotka eivät suutele enää
silmät eivät koskaan enää kiihkosta pala
käsissä ruumis liikkumaton
yön tyyneydelle hävisi taistelun
sydän löi kovempaa
tai ainakin luulin niin
halusin sen lyövän lisää
oletko siellä varjoissa jossain
muistojen tuulet kuiskailee
pimeydessä lauseiksi muuttuu
kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
en uskalla hengittää, kasvojasi koskettaa
sanoit älä itke
olen kuollut vain hetken
pian kuitenkin näemme
ja käteni kaulaasi kiedon
yksinäiset minuutit, vuosiksi kääntyvät
sinun kätesi jälki sydämessäni säilyy
oletko siellä varjoissa jossain
muistojen tuulet kuiskailee
pimeydessä lauseiksi muuttuu
kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
en uskalla hengittää, kasvojasi koskettaa
oletko siellä varjoissa jossain
muistojen tuulet kuiskailee
pimeydessä lauseiksi muuttuu
kuvittelen sinut jäiseen ikkunaan
en uskalla hengittää, kasvojasi koskettaa
vihkoon kirjoitan viestin
en tahdo irtikään päästää
enkä unohtaa koskaan
en tahdo unohtaa koskaan
