Silmänkantamattomiin jää silmät sokaisee | Viima täynnä vimmaa viiltää läpi
käsien | Vuoret ympäröivät
saalistaan, niin vailla uskoa | Mistä voimme täällä elää? | Mistä löydämme tien
eteenpäin? | Kylmenee
ilma vaikka päivä pitenee | Ei metsä säältä suojaa anna | Harvoin näyttäytyvät
selviytyjät erämaan |
Taakse jääneet eivät pääse haudan rauhaan | Vuoret ympäröivät saalistaan, niin
vailla uskoa | Mistä
voimme täällä elää? | Mistä löydämme tien eteenpäin? | Ei elo kohtaa kuolemaa |
Ainoastaan kärsimystä
ja tuskaa | Viety on kykymme kulkea | Voimat askeleiden ehtyneet | Heikkoina ja
haluttomina | Turmioon
eksyneet | Taivaan paino laulaa kuorona | Korviamme sen sävel piinaa | Riistäen
vapautemme, synnyttäen
pelkomme | Saa meidät säälin unohtamaan | Se kaikuu seinämistä | Ilman halki
kiirii | Menetetty toivo
viimeisten | Vuoret ympäröivät saalistaan, seuraavaksi iskevät | Mistä kukaan
täällä elää? | Mistä löytää
tie eteenpäin? | Susille jäävät uhreiksi heikot | Vahvat saavat susien tahdon |
Silmät sokeina seuraamme
ääniä | Vain ihmisluonto pahuudesta elää | Vaisto ottaa vallan kun mieli
kääntyy mustaan | Ei näy taivalta
jalkojemme alla | Suden loimi yllään, epätoivo apunaan | Pian ensimmäinen
tarttuu aseeseen | Tekee
lopun jumalanpilkasta ja hulluudesta | Kun viimeinenkin syyllistyy murhaan |
Näillä hyisillä poluilla |
Minne pimeässä ryömimme | Sinne pedot vaeltavat | Olemme esittäneet roolimme |
Se kaikuu seinämistä |
Ilman halki kiirii menetetty toivo | Kuule tuomittujen huuto | Valo paljastaa
veriroiskeet lumessa |
Teoistamme heijastuu matkamme määränpää | Ei elo kohtaa kuolemaa | Kärsimyksen
voi lopettaa |
Luontoamme pelkään | Vaan enää en voi huutoja vaientaa | Niin sade viimeiset
varjonsa langettaa |
Lakeudet muuttuneet hautausmaiksi | Saman taivaan alla selviytyjät erämaan |
Sodan muiston tieltään tuuli
pyyhkii | Se kaikuu seinämistä | Ilman halki kiirii menetetty toivo | Jo unessa
kuulen tuomittujen huudon
