Puiden rankojen katveessa kulkee
helvetin pitkä, kapea tie
suora tie, joka on
keltaisten lehtien peitossa
Sen varrella katselen lintuja,
jotka vievät osan minua
taivaalle noustessaan, lentäessään sinne minne
en pääse milloinkaan
Olen työn raskaan raataja,
olen yksinpuhuva
kannan kirkkomaan multaa taskuissani,
pimeyttä harteillani
Ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen kylmän kynsistä,
ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen jään kourista
Yön sylissä,
talvikylissä
taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan,
jähmettyy
pimeän pidoissa yö pitkittyy
Kaukana siintää portti
jylhänä, yksinäisenä
myrskyjen piiskaama,
ruosteinen, yön kylmän takoma
Portin takana puiden latvat
kylpevät auringossa,
jäät ajautuvat rantaan,
joki virtaa vapaana
