Tuli kokko, iliman lintu,
havukka, tuolt’ tuulten päältä,
litti lintu, syöksy sääksi,
sinitaivon selänteiltä.
Siivet sil’ ol’ suuremmoiset,
hövhenkarvat hurjanlaiset,
nokkanuoli kovin kopra,
silmäpari salamoiva.
Kuni kokonkaunis kaatos,
kuni havukan luova lento,
niin on mieli miunki ylväs,
niin on aatos miunki vappaa.
Toinen siipi maata viisti,
toinen taivon kantta raapi,
nokka koukki kuusiloit,
silmät näki tähtein’ päähän.
Kuli halki kolmen kosken,
kolmen kosken, neljän virran,
kaunoisehen metsänmaahan,
suloisehen Suomenmaahan.
Kuni kokon kaunis kaarros,
kuni havukan luova lento,
niin on mieli miunki ylväs,
niin on aatos miunki vappaa.
