Suru on valloittanut kaiken.
 Siellä mistä hyvyyden ilot on pois ajettu.
Tuulet syöksyvät avoimesta haudasta
 Viiltäen jäisenä kunnes viimeinen
 Valon kipinä on sammutettu.

 Muistakaamme surunkelmeä hautajaiskuu
 Jonka katseesta enkelit turhaan etsivät sääliä.

 Ajattoman kunnian ja kylmän loiston ajat
 Kun Kuolema korjasi satoaan.

 Me olemme synkän mahdin hovi,
 Silmän suuruuden hallitsijoita.
 Ikuisen mustan taidon kantajia.
 He, jotka tuovat kristityille kuoleman.

 Me olemme Paholaisen ritareita,
 Hiidentornin musta Mahti,
 Jonka alle Hänen tuhonsa
 Voimat suotiin.

 Nämä ajat muistissamme käymme sotaan,
 Viimeiseen, surumustan taivaan
 Ja talven lumien ylle.

 Uusi saatanallinen todellisuus,
 Elävä saatanallinen unelma,
 Meidän Mahtimme Kuolemassa.

 Lojuu kristinusko nyrkin murskattua
 Sen elämäntahtoisen heikon kallon.