Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...
Öinen satama on
tuskin koskaan hiljaa
Silti kuulin vain ne
sanat, niiden tuojaa
Kaksi nuorta oksaa
saman vanhan puun
Meren tuuli vihmoo
syksyn kylmyydellään
Silti tunsin vain sen
lämmön lähimmillään
Kaksi nuorta oksaa
unohtaen kaiken muun
[R:]
(Kunnes)
saapuu Mustasiipinen
Ne sanat punoo paulakseen
Hän on tuo Mustasiipinen
Vie sielunvalon omakseen
(Ja) niittää Mustasiipinen
Rautaisen tahdon sanoillaan
Ei kiitä Mustasiipinen
Kun palvot hänen kauneuttaan...
Tiedän löytäneeni mustat siivet vierelleni...
Tähtipaimen, kuu,
ei noussut ollenkaan
Mustasiipinen toi
kajon mukanaan
Kaksi nuorta vesaa
saman vanhan puun
Kuningatar astuu jälleen
metsän vapauteen
Näkee puisen vanhuksen
ja uuden ennusteen
Kaksi nuorta vesaa
unohtaen kaiken muun
Kehto kantaa kultaa,
kuihtuneita lehtiä
Humus tuoksuu,
aika seuraa verijälkiä
Sanoin voideltu on
lumous kestämään
Etäisyyden tähtiin,
täältä riittämään
[R:]
(Kunnes)
saapuu Mustasiipinen
Ne sanat punoo paulakseen
Hän on tuo Mustasiipinen
Vie sielunvalon omakseen
(Ja) niittää Mustasiipinen
Rautaisen tahdon sanoillaan
Ei kiitä Mustasiipinen
Kun palvot hänen kauneuttaan...
