Heidдn silmдnsд kiehuvat Siitд mustasta kirkkaudesta Jossa Saatanan riehuvat Liekit lyцvдt kohti taivasta Ja se valo talven keskellд Ei tuo, ei lupaa elдmдд Vaan pддttдд aikakautenne Sen loppua ylistдд He juovat sokeutensa viiniд Joka katkerana korventaa Heidдn katseensa ei kestд nдhdд Kerran langenneen loistoa Verikyyneleiden tie On vihdoin totuudessa heidдn Ja se tie on pддllystetty Orjantappuroin ja veitsin ruosteisin Hukutan itseni siihen virtaan Jonka juuret ovat saastuneet Heidдn naisiensa lapsivesien Huuhtomina Sillд tдstд elдmдstд En etsi lohtua, en onnea Kannan Hдnen soihtuaan Kuvaa Hдnen vallastaan Ja vaikka hukunkin Nousen, tiedostaen sen Kauttani Hдnen sanansa Kumpuavat saarnaten Uuden valon lupausta Herruuttansa vaatien Kuten onkin oikeutettu On aika nousta sarvien