Kesäyö on hänen ja meren
rannan autius
Korkeuksissa tähdet,
havumetsän kauneus
Autiot kaupungit ja vanhat jumalat
Saappaansa jaloissaan on ukko kulkeva
Satamassa katselee aikansa laivoja
Ei muista huolia enää, ei vaivoja
Lepää mutt' eipä koskaan kai pysähdy
Jalkoja aristaa, mieli ei kesyynny
Vanhus istunee paikallansa
ja niin mielensä pilvissä käy
Maistaa haaveensa mallasta
ja kohta ei ukkoa täälläkään näy
Satamat kasvoivat täyteen mittaansa
ja laivat suuriksi, miehet pieniksi
Rakentaja istuu, tuijottaa taivasta
kuivaan kurkkuun saa valua
vain viski
Vanhus istunee paikallansa
ja niin mielensä pilvissä käy
Maistaa haaveensa mallasta
ja kohta ei ukkoa täälläkään näy
Laivoja katselee aikansa
Huomenna hän on jo muualla
vaeltaa kuoleman laaksossa
tai iloisen auringon alla
