Mitä kaarnaparta näkeekään, pienen ihmismiehen
Astui valtakuntaani luvatta, se matka jää puolitiehen
Vaikk' valtakuntaasi tunkeillaan, niin anna soturin vain elää
Hän tappaa vain sen minkä syö tai mikä koettaa hänet selättää
Saa metsää tallova ylleen suuren vihan
On hieno uhri Tapiolle sankarisi verinen liha
Jos puita alkaa kaatumaan, saat laittaa heidät katumaan
Metsä vastatkoon niin kuin sinne huudetaan
Anna luonnon ottaa omansa, jokainenhan joskus kuolee
Ihmislihan löyhkä metsän tuoksua häiritsee
Tuo sankar' lintuni säikyttää ja taas alkaa nälättää
Hänet hammastikkuun seivästän ja luunsa susille heitän
Metsän herra nyt malttakaa, vielä aika tämänkin sankarin kaataa
Ei luonnon tarvitse kostaa ellei sitä yritetä juhdaksi valjastaa
Tervehdin Tapiota jumalista suurimpia
Jos joku ei valtaasi kunnioita käytä lakejasi ikuisia
