Kulkee joki yli nukahtaneen maan
virtaa laulaa jtynytt lauluaan
ja kaislat huojuu talven aurinkoon
sielut tll elneitten huokaa kuutamoon
Tunnen tien se on kuin tuttu unista
jota kulkee eik sit tiet kukaan tunnista
raivo neen kahlittuna tilaisuutta odottaa
pakahtunut kello muinoin murtunut
Silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin pilvien takana
silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin kuu
Ei mitn ikvmp nill rantatrmill
kuin yksiniset vittelyni kanssa hulluuden
ja vuodet melun kiihkon, kurjuuden
ihmisten hahmot puusta leikatut
Mist kaikki sanat tulevat?
hetkest hetkeen niin kuin lhde loputon
kaikki palaa alkuunsa ja selitykset j
krme kohmeen kangistama jyt hntns
Silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin pilvien takana
silmien takana
oon kaukana kuin kaukaisin satama
silmien takana
oon kaukana kuin kuu
Katkeaa minuus kuiva oksa lehdetn
nkee unta elmstn kvelee ja kvelee
kellot uinuu iltaan ranta haipuu puusta pakenee
vapauden lintu tunteeton
