Patosivat tmn joen kun olin viel pieni
pienen pieni syntymtn piste solujen saatossa
merkkin siit arpi tss ja kaulalla linnunhammas
kdess sauva sile puuta ja silmiss pitk katse
Virtaan alkuvesien heittydyn ja kuljen
aina virran mukaan alas vesiin lmpimiin
kohtuun merten vanhain kehtoon vuoksien
eik padottua tt vett saa
Luona hiljaisten koskien luona siipien iskun
kurotan kohti veden pintaa kurotan pin ytaivasta
joka on niin syv tll sinne ei parane pudota
koettaa hyv onneaan kosken voimaa vastaan
Tulee aamu taaskin valon kehr kiert kiven
jos kohta varjot lankee lankee ne jotta valo nkyisi
paremmin kirkassilmn katsoa kauneutta
koreutta maanpiirin humalluttavaa
