Unistani muistanko kasvot hiustesi keskell hehkuvat ilon, surun suuressa vuossa kuin yst nousevan auringon kielen tapaan vrhtvt puut yksin metsssn niihin hirtetyist j jokainen vaille itkij Ett meille jisi piviemme mr tyten ett hmrn pss pilkottaisi ikkunasta valkea Kaita polku paratiisiin kulkee lpi painajaisten hirviitten, kummajaisten, kauppasaksavainolaisten tornia ei ajatuksistaan saa, ajatuksistaan tornia ja polku paratiisiin vhiin ky se tie vhiin ky se tie Se on tarina luomisesta, ikuisesta huomisesta eilen eletyn onnen muisto, pakeneva nykyisyys ja kun lapsi syntyy, se sy meit elvlt sy meit sislt, kunnes olemme vanhemmat Korkea kesn piv, horisontti retn haukan lento taivaan sineen, ihmeelliseen, uhkaavaan miss plyisill valtateill viestinviejt vaeltaa auringossa ahavoituu airueitten olkapt :;Kaita polku paratiisiin...:;