Kun y on musta, mustat puut ja myrsky pauhaa tll
sen sydmestn unohtaa, et meidn jrvein pll
mys asuu henki jumalan ja iisyyden verho
on aina auki sielulle ken osaa lyt sen

Teit korpein synkkin kumu ky ja pellot kantaa kato
ei muista sydn ihmisen, mis aarre oottaakaan
kun henki tulee lihaksi ja astuu plle maan
tuo valo silmn autuus on sen etsijlle vaan