Olen tavannut sellaisia, kuin itse olen.
En pitänyt heistä juurikaan.
Heidän itsekeskeisyytensä ei kiinnostanut.
Mahtaako ketään muutakaan?
Näkemättä jää
Se kaikki itsessään,
Mitä ei voi sietää.
Haluan antaa monta mahdollisuutta,
Mun sydämeni huutaa sellaista,
Mut mieleni rakastaa katkeruutta,
En oikein kestä sellaista suhdetta.
Ylläni kannoin kahta nahkaa,
Tunnistanut en kumpaakaan.
Jätettyäni pitkään kestäneen tasaisen jakson taakse,
Sahalaidat tuntuivat taas jossain.
Mitä arvoa
Pitkällä kaarella,
Kun ei aisti mitään?
Haluan antaa monta mahdollisuutta,
Sydämeni huutaa sellaista,
Mut mieleni rakastaa katkeruutta,
En oikein kestä sellaista suhdetta.
Miten olenkaan tullut
Kieltäneeksi paljon sellaista,
Jonka tiedän koskettavan?
Kuvittelemalla,
Sen, minne suuntaan käsky käy,
Turhan kautta silmukkaan.
Ei kukaan...
Ei kukaan...
Ei kukaan halua olla taistelukenttä.
