Raukat rajani ratkenneet,
taas lukittu paikalle,
mutta minkä toimesta?
Toisen puolen muistosta,
vielä kuona jäljellä,
lihaan kaiverrettuna
Vihaan heikkouden tunnetta,
ja sitä kuinka pitkälle,
se voi heittää varjonsa
Vaikka järkisyiden loisteella
sitä kuinka korventaa
se ei suostu kuolemaan
Kauniimpana elämänviiva,
kuin koskaan aiemmin
Hauraana mun käteni halkaisee
ja haipuu mutta tuntuu
Hautaan tämän elämänviivan
ja nyrkkiin puristan
Irti en halua päästää
En tahdo koskaan nähdä,
sen maahan virtaavan
Sillä tämä maa,
vaikkei kukaan tunnusta
on huoria mustanaan,
jokaisella hintansa
Kauniimpana elämänviiva
kuin koskaan aiemmin
Hauraana mun käteni halkaisee
ja haipuu mutta tuntuu
Kauniimpi kuin aiemmin,
elämänviiva hauraana käteni halkaisee
ja haipuu pois
Hautaan elämänviivan tiukasti nyrkkiini
eikä korpit, käärmeet, torakat osaansa saada voi
Kauniimpi kuin aiemmin
elämänviiva hauraana käteni halkaisee
ja haipuu pois
