Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen? Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa! Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin. Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa: Minäminäminä?minäminäminäminä? Minäminäminä?minäminäminäminä? Minäminäminä?minäminäminäminä? Mutta mitä jää, mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja. Korkeimman kummun koonnut on voittaja Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin Päin palkintoja makeita: historia? mainen, katoava kunnia? Annamme oman aikamme materialle kaikkemme Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen? (Toista:) Minäminäminä?minäminäminäminä? Minäminäminä?minäminäminäminä? Minäminäminä?minäminäminäminä? Mitä siitä jää, lihavia luurankoja Korkeimman kummun koonnut on voittaja. Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja Korkeimman kummun koonnut on voittaja. ?Julistaa nimeään hiljainen hautausmaa!