Mun aura hohkaa indigonvärisenä
Hauras on ihminen, pihlaja värisevä
Sä voit nauraa, tai sit sä voit herätä
Tääl yksinäni mä vaa istun luokan perällä
Miten voin ikin tietää miten toinen kokee
Harmaan sävyjä on värit värisokeen
Voi potee et voi, kaikki ollaan vaa saaria
Tai sit voi kattoo sillee et näkee sateenkaaria
Mua voi olla täältä vaikeeta tavottaa
Oon jo liian kaukana, alusta pian alottaa
Vikan kerran mietin et mihin me jäätiin
Mut vielki sudet ulvoo ja lampaat määkii
Jos tää biisi ei oo tärkee
Ei siin oo mitää järkee
Liikkeen tuntee vast ku tulee stop
Sit ku näätä menee pop
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
Kun tänään katsot mua
Näät kuinka säteilen
Vaikka tää ois päivä viimeinen
Päivä viimeinen
Auki ammotan leikkauspöydällä alasti
Vaa kielikuvat on mun kikkelin suojana
Lievästi sanottuna vaatimaton palatsi
Tää keho mun mielelle, roskaa ruokana
Mut älä tuomitse untuvista ankkaa
Valonlapsilla on tunnetusti rankkaa
Särkyvä on vahva ja herkkä on kestävä
Sillonku sä tiedät et sul on täällä tehtävä
Ja mä tunnen et se on nyt suoritettu
Kiharatki tunteet on suoristettu
Äiti kantaa lapsen sylissään himaan
Eikä kukaan meistä koskaan tuu ylittää rimaa
Ja jos tää biisi ei oo tärkee
Ei siin oo mitään järkee
Ensin oli sisäjalka, sitten tuli flop
Ja lopulta näätä meni pop
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
Kun tänään katsot mua
Näät kuinka säteilen
Vaikka tää ois päivä viimeinen
Päivä viimeinen
Aina ku mä päädyin optiseen harhaan, nii
Mä valitsin mun negatiivikuvistani parhaan
Käänsin sen ylösalas, sillon värit näin
Hymyilin koko ajan, sä katoit vaa väärin päin
Ja nykyään mun auraan mahtuu kaikki maailman värit
Ja mä hymyilen, vaikka nää ois mun läksärit
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
En tiedä milloin valomerkki välähtää
Mutten aio jäädä silti pelkäämään
Vei maailma mua optiseen harhaan
Itkin niin monta vuotta turhaan
Kun tänään katsot mua
Näät kuinka säteilen
Vaikka tää ois päivä viimeinen
Päivä viimeinen
