Tammikuu, talviyö, saavuin ja hengitin
Kauris taivaan sai pojan nukuttaa
Astronautti ainoa lapsista kylän tuon
Katsoo, kun linnunpoikaa toiset hukuttaa
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Jäi soratiet, metsät, vihreät salot
Minä hyvästelin rannat, vedetkin
Nuo henkien ja poikien talot
Auringonkoakin pilkaten kutsuivat valot
Kaupungissa kivisten on paikka mulkkujen
Pystyssä jätit kuolleen lasin, naulojen
Hohtavat ikkunat peittävät tyhjyyden
Seinät ja ylpeys erottavat ihmisen
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Pilviä kävelin haavaisin jaloin
Läpi mustimman reunan ja eteenpäin
Minä toivoin, minä syöksyin, minä paloin
Taas kerran kuolin, taas yhden elämän aloin
Tammikuu, talviyö, saavuin ja lähdinkin
Elämää mä jaan mullastakin tämän maan
Arkutta maatuu maja tomun metsään pohjolan
Kevään vehreys tulkoon muistot jakamaan
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Haudasta ulos omin haavaisin jaloin
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Nousin tuhkasta ja vieläkin paloin
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Itseni tuhosin ja uudeksi valoin
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Tie on kotini oudoin kohtaloin
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Minä hyvästelin rannat, vedetkin
Minä halusin pois, ja minä lähdin pois
Läpi mustimman reunan ja eteenpäin
Taas kerran kuolin, taas kerran elämän aloin
