Silmäripset jäätyy kylmässä talvituuli puskee ikkunaa juna kiiruhtaa, halkoo yötä vanassaan laulujen kaiku Niitä laulaa kymmenen sielua vuorille aikovaa tie läpi jäisen maan kulkee unohdettuja, vaikeita polkuja Metsäpolku valkealla lumella oksien lomassa, joskus katoaa lumimyrsky pian tuudittaa ja ulvoo kylmään kuolleille Metsästäjät peittää hiljaa jäljet ja virittää ansat terällä piirtää, havupuihin oudot verimerkit Pakkanen tappaa hiljaa kun saa jotakin elävää ansaan ja kulkija jokainen tuntee sen henkäyksen sormissaan Yksi kymmenestä sairastuu ja eikä jatka nopeat jäähyväiset ja tie vie eri suuntiin Unessa tuo yksi näkee kun tulinainen tanssii lumi värisee, vaan ei sula sitten uni päättyy Maa, kylmä maa lumen alla, alla suojassa näetkö auringon nousussa yhdeksän varjon taipuvan tuulessa Aurinko painuu mailleen ja yhdeksän hahmoa unilleen lumimyrskyn juhliessa saapuvaa yötä Siellä kaukana tiheikössä Sorni Nain ujellus on uhkaava jumalatar manaa lumimyrskyn karkottaen matkaajat Punainen päivä laskee Valo kajastaa teltasta kun yö lipuu laulu ja hiljainen nauru kuuluu tuulessa yksi jo nukkuu myötä kehtolaulun toinen rustaa päiväkirjaan viimeiset rivit Isku ja pelko, leikkaa kangasta kaikki lämpö katoaa hetkessä vain huudot ja pimeys ympärillä juokse... pakoon kylmyyttää Aika on jäätynyt, sen tuoksu on kylmä talvi itkee hurjana vailla lämpöä ulvoo vaatien tekee vain hulluksi samaanit lyövät rummuilla rukouksia vihaisille jumalille Uralin lapset surevat yhdeksää kylmää arkkua Solaan saapuu aamun kultainen jumalatar yhdeksän varjoa venyy rinnettä alas solan päässä istuu heidän tuleva turma tämän metsän ja maan valtiatar Sorni Nai tappaa hiljaa kun saa jotakin elävää ansaan ja kulkija jokainen tuntee sen henkäyksen sormissaan silmäripset jäätyy kylmässä talvituuli puskee ikkunaa juna kiiruhtaa, halkoo yötä kuljettaa yhdeksää ruumista