Vanhus ja poika ulapalla tyynellд
Aurinko ja verkot nousevat.
Lapsi on vaiti ja sormet kohmeessa
Kun painavat sanat tyynen katkovat:
"poikanen kuule tдд on meidдn retkemme,
Kuviot suuret muita varten on."
Ymmдrrдtkц viimein,
Miksi harvoin hymyilen?
Ei se oo minun syyni,
Ettд pahan kaikessa kuulee perintцni ainoastaan.
Ei se oo minun syyni,
Ettд Itд-Suomessa tuulee Venдjдltд ja vastaan.
Kaupunki nukkuu,
Kun nainen vieressд kuiskaa:
"tie on auki meidдn matkustaa."
Aina vaan tuntuu: olen lapsi jдrvellд,
Eksynyt pienet sormet kohmeessa.
Ymmдrrдtkц viimein,
Miksi harvoin hymyilen?
Ei se oo minun syyni,
Ettд pahan kaikessa kuulee perintцni ainoastaan.
Ei se oo minun syyni,
Ettд Itд-Suomessa tuulee Venдjдltд ja vastaan.
Ei se oo minun syyni,
Ettд pahan kaikessa kuulee
Itд-Suomessa tuulee.
Multaa kynsieni alla
Huulilla maku Pielisen
Vielд iskee idдn halla
Panee pohjan pakkanen
Ei se oo minun syyni,
Ettд pahan kaikessa kuulee perintцni ainoastaan.
Ei se oo minun syyni,
Ettд Itд-Suomessa tuulee Venдjдltд ja vastaan.
