Kai meistä kaikist välil tuntuu
siltä, ettei mikään tunnu miltään
Kunnes surku
ja parku saa karjutki avaa silmät
Ja odotan
odotan, peloissani odotan
Miten itseni kokoan
jos kadotan sut kokonaan
Tie oli päättyä ennen kun kerkes alkaakaan
mut keskoskaapis ne sai mut ja Jeren jatkamaan
Lastenklinikalta ponnistaminen on raskaampaa
mut oppiipahan arvostamaan matkaansa
Mun kaks siskoo poistu jo ennen mun syntymää
Toinen syntyy, toinen kuolee, se on ympyrä
ja tää vaan väliaikanen vakanssi
Eläkkeen koittaes toivoo, et saispa sen takasi
Silti toiset ottaa loparit jo ennen aikojaan
jättää meidät tänne muistelee menneit aikoja
Se on perseestä, mut se on elämää
Elämä välil on, ja siks sitä pelätään
No mikä muu ku kuolema tääl varmaa oisikaan
Paineen alla jengit'sekoo, tappaa toisiaan
Täs maailman ajas iisii jäädä funtsimaan
uskaltaako koulus enää silmiään ummistaa
[kerto:]
Viimein sain silmät aukasta
Se mitä meil onkaan on haurasta
En haluu luopuu siitä, niin
kaikin toimin pidän siitä kiinni
Se erottaa mut laumasta
Varjelen sitä, mikä on haurasta
En haluu luopuu siitä, niin
loppuun asti pidän siitä kii
Jos voin tehdä sen tänään, miksi tehdä huomenna
Walk don't talk, siin on sulle selvää suomea
En pelkää helvettiä, en pelkää kuolemaa
mut pelkään reppu tyhjänä mennä tuonelaan
Tää jääräpää kun ei liiku minne määrätään
Niinku Genssit'sano, matka on määränpää
Kehdosta hautaan kierrän, kerään elämyksiä
Se joka vapaana elää, herää yksinään
Jokainen täällä itse valitsee tiensä, tiensä
Syytä toisten ei tarvii tietää, tietää
Sun ei tarvii kysyville vastata
Tärkeintä on, että pysyy itse kartalla
Ja vaik on raskasta, ei auta elää pelossakaan
Jos nyt koitettas pysyä tääl elossa vaan
Ja nauttii täysillä niin kauan ku saadaan
mä meinaan ainakin, kunnes ne hautaa mut maahan
[kerto]
Niin, mä toivon vaan
et vielä ei
tuu loppumaan tää mitä meille on
annettukaan
Niin haurasta
Niin kaunista
Niin korvaamatonta
[kerto]
Loppuun asti pidän siitä kii
