Odottaa edessä Se, miltä pelastettu on. Merkit tunnistaa ennestään. Niihin hakeutuu, Jotka tekee sen Saman haavan kuin Ensimmäinen. Missä päättyy kauneus Ja alkaa riippuvuus? Ne huomaamatta toistensa Ihoihin pukeutuu. Luuhun asti on Tehnyt työnsä aurinko. Kaunis, armoton, Hiiltä suudelman perintö. Kun mieli harhautuu Nautinnon toivossa, Niin kuinka pettävä Kokeminen onkaan? Tulikaan ei saa Koskaan tarpeekseen, Jos sille riitää vaan Jotain, mikä palaa. Eikä vielä ole edes ilta. Eikä vielä ole edes ilta. Aseesi riisuu mut aseista, Eikä mulla ole, millä taistella. Isket vaan oikeella hetkellä, Muuten olisin vahva. Mut mä uskon, että voitan lopulta, Sillä minulla on suunnitelma. Terä tiukasti luiden välissä, Kädestäsi kirpoaa kahva. Luuhun asti on, Eikä vielä ole edes ilta. Kaunis, armoton, Eikä vielä ole edes ilta.