Orret

Viikate

Niin saapuu kuin itse elämä
vasten yötä ajaen ‒ vaan pääseekö perille?
Käy katuani pitkin,
tervehtii hauturitkin
‒ vaan pääseekö perille?

Tammiarkut oikealla,
vasemmalla kukat lumpeen
‒ kyllähän hauturi minut tuntee!
Muistolauseet mennehistä,
puheet muinoin lämpimistä
‒ kyllähän hauturi minut tuntee!

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!

Jälleennäkemisen toivossa puolella
toisella, jos on tilaa

Kiirehdin kuin kyytiin viimeiseen,
viimeisen ajurin
vaikka tajusin
kantta kenelle avataan!
Kurotan kuin korteen viimeiseen
viereen tuon ajurin
vaikka tajusin
kenen orsilla tavataan!